Upseeriraportti

Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja
Suomi on otsikoltaan tutkimusseloste, jonka herrat Stefan Forss,
Lauri Kiianlinna, Pertti Inkinen & Heikki Hult julkaisivat
Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen julkaisusarjassa (ISBN 978-951-25-2239-2).
Siitä oli linkki mm. Uuden Suomen pääsivulla syyskuun puolella
(22. pv ?). Palaan tähän aiheeseen sen vuoksi, etten ole nähnyt
Defense Newsin referoineen noin laajasti suomalaisia
sotilastutkimuksia kuin nyt 6.10.2011 sivulla 6 olevassa jutussa.
Tämän perusteella amerikkalaiset sotilastarkkailijat näyttävät
seuraavan asioitamme tarkkaan.

 

Jutussa tosin haasteltiin myös Eestin
puolustusvoimien komentajaa kenraali Laaneotsia, joka totesi mm. että häntä
huolestuttavat erityisesti heidän lähialueella tapahtuneet runsaat
kesäharjoitukset sekä Venäjän eri puolustushaarojen nykyinen hyvä
sopu ja yhteistyö. Tosin puolustusministeriä Laar oli 24 syyskuuta
radiossa tyynnytellyt, ettei Venäjällä ole mitään haluja hyökätä
kenenkään kimppuun, se on edelleen sisäisesti heikko ja sen
suurimpina haasteina ovat Sosnovy Borin ydinvoimalan tapaiset
ongelmat. Sen lisäksi suuret aseinvestoinnit suuntautuvat pääosin ydinsukellusveneiden hankkimiseen öljyrikkaalle Barentsin
merelle.

 

Myös kenraali Puheloisen 197.
maanpuolustuskurssin avajaisissa 19.9.2011 pitämää puheesta oli lainattu mm.
että sotilaalliselta kannalta merkittävämpänä on pidettävä
ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämistä, koska sillä on ainakin
epäsuorasti merkitystä Pohjois-Euroopalle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu